Sukututkimusuutisia

Hyvät sukulaiset!                                                                              Marraskuu 2008

Terveisiä lumisesta Nurmeksesta. Talventulo on nytkähtänyt täällä hieman eteenpäin, lunta on jo noin 20 cm lasten iloksi ja miksi ei aikuistenkin. On valoisampaa ulkona, varsinkin täällä maaseudulla, jossa ei katuvalot loista.

Sitten sukuasioihin. Rohkenin sitten kuitenkin ottaa sukututkimusohjelman koneelleni ja yrittää täydentää Anjan aloittamaa tutkimusta Nurmekselaisten osalta.

Tarkoituksenani on etsiä ukkini Heikin (synt.1888) veljien ja sisarten jälkeläisiä. Heitä on täällä Nurmeksessa vielä varmaan paljon. Olen laittanut jo tiedusteluja kirjeitse ja seuraavaksi on mentävä kirkkoherranviraston arkistoihin.

Yksi ukin sisarista, Tiina Vilpontytär (synt. 1882) oli muuttanut Koski HL, nykyisin Hämeenkoskelle, mennyt siellä naimisiin Aleksander Salmi nimisen miehen kanssa.

Vuonna 1929 he ovat jo asuneet Järvenpäässä, joka on silloin kulunut Tuusulaan. Aleksander Salmella on ollut siellä huonekalutehdas. Minulla on valokuva, jossa Tiina seisoo talon edessä. Taakse hän on kirjoittanut talon toisen puolen olevan puusepänpuolta ja toisessa päässä taloa asuinhuoneet. Nyt olisi mukava saada lisätietoja tästä tehtaasta. Netistä löytyi maininta tehtaan valmistaneen huonekalut Helsingin Yliopistotalon esiintyvien taiteilijoiden lämpiöön.(Toivottavasti tuli oikea tieto.) Tehtailija on itse kuollut v. 1949 ja Tiina v.1962, heille on syntynyt kaksi poikaa. Olisi hyvä, jos joku voisi auttaa tässä asiassa, ainakin vihjeillä mistä kirjoista voisi löytyä tietoa tehtaasta ja perheestä.

Myöskin Saksanmaalta on löytynyt kaukainen serkku Kaisa. Hänen äidinpuoleinen ukkinsa on lähtöisin Rantalan talosta Kuokkastensalmelta. Rantala on ollut täällä suosittu talonnimi, niitä löytyy joka kylästä.

Mukavia yllätyksiä, kun uusia suvustaan kiinnostuneita löytyy!

Terveisin Senja.

Rantosia - Pekkosia - Putkosia

Sukuseuralaiset - tervehdys Kuopiosta Putkosten sukuhaarasta.

Anja Auvisen yhteydenotosta syksyllä 2004 - hurahdin sukututkimukseen. Olen Heikki ja Fredriikka Putkosen tyttären Johannan tyttärentytär Eeva-Riitta Heiskanen. Minulla on muistikuvia lähes kaikista kuudesta Putkosen sisaruksesta. Olimme hyvin sukurakkaita ja pidimme yhteyttä sukulaisiin. Isoäidin sisaret perheineen tulivat tutuiksi kesäisillä tervehdyskäynneillä Muuruvedellä, Varkaudessa ja Kuopiossa.

Juhannus oli sukumme tapaamisen aikaa. Silloin kokoonnuimme perheinemme juhannuskokon ääreen. Iloinen seurustelu ja yhdessäolo oli kaikista sukupolvista hauskaa. Laulua ja musiikkia ja jopa hauskoja yllätyksiä kuului kesän yöttömään yöhön. Käki kukkui ja kielot tuoksui sekä koivuinen saunavihta kuuluivat Juhannuksen aattoillan savusaunaan.

Lähettämäni vanhat valokuvat Putkosen sisaruksista sukuseuran sivuilla kertovat myös menneistä ajoista. Teen sukututkimusta ja koetan saada kootuksi tietoja yhteen.

Olen saanut muutamia yhteydenottoja Putkosten suvusta ja toivonkin, että otatte yhteyttä myös jatkossa.

Toivotan kaikille Suomen suloista suvea - aurinkoista Juhannusta !

Eeva-Riitta

erheiskanen@luukku.com
puh. 0400-277596

Hei vaan, sukuseuralaiset !

Talvi mennä vilahti nopeasti ja kesä on täällä taas. Kylmähän se pruukaa olemhaan mutta sen varalle voi aina kirjoitella tämmöisiä "puolivillaisia" juttuja sukuseuran tiedotteeseen. No, sukututkimusta on yritetty tehdä ja tehtykin mutta edistyminen on vitkallista ja entisten lähinnä itse tehtyjen virheiden korjailua. Pekkosten osalta löytyi "uusi" haara Lappeenrannasta kun minuun otti yhteyttä Ville Pekkonen. Hän tunsi Mikko Pekkosen mutta arveli kyllä aluksi ettei taida olla sukua. Pöyhimme asiaa ja kyllänäyttää samaan Pekkos-porukkaan kuuluvan. Hän lupasi minulle tietoja jotka sitten jaan muillekin tilaisuuden tullen. Kaikki joilla on Pekkosia tuttavapiirissään niin ei muuta kuin yhteyksiä luomaan niin yhteinen tietomme lisääntyy.

Monet talviset päivät vietin eri arkistoissa tietoja penkomassa. Menneenä talvena minua erityisesti kiinnostivat vuodet 1914 - 1921 Suomen ja Nilsiän historiassa. Kyseiset vuodet olivat todella tapahtumarikkaita ympäri maailman. Tuolloin käytiin Ensimmäistä Maailmansotaa ja siinä sivussa Suomikin pääsi irti Venäjän karhun hellästä puristuksesta. Sisällissota eri piirteineen on ikävää tutkittavaa mutta niin se näyttää olevan että itsenäistyvä maa ensin koettelee että kenelle se valta kuuluu. Paha vain että muistot eivät helposti unohdu. Nilsiän kaatuneet ja leireillä sortuneet ovat kuitenkin vähälukuiset, ainakin tiedossa olevat. Samaan aikaan kuitenkin vallitsi ankara elintarvikepula ja tiukka säännöstely. Nilsiän elintarvelautakunta määräsi kaikki keräämään 20 kiloa jäkälää asukasta kohden hätäruuan tarpeiksi. Kunnan metsistä petun nilsintä sallittiin vapaasti, myös valtion metsistä sai pettujauhoa valmistaa. Vuosina 1917 ja 1918 syötiin Nilsiässä pettua varattomissa perheissä eli ei se niin kovin kaukainen asia ole... Kainuussa ja muuallakin tapahtui nälkäkuolemia vähäväkisten joukossa.

Ei kahta kolmannetta eli tarvitaan vielä tautikin vitsaukseksi. Sellainenkin rantautui Suomeen ja Nilsiään jo vuonna 1918. Kyseessä oli Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt mutta Espanjantaudin nimellä kulkenut influenssapandemia. Tämähän oli huikea tappaja maailmalla. Lainaan lopuksi Pitäjäläiseen laittamaani kirjoitusta: ..." Espanjantaudin on arvioitu surmanneen vähintään 30 miljoonaa ihmistä ja Suomessakin 19000-27000. Arviot vaihtelevat suuresti koska kansalaissota ja sen vankileirikuolemat vaikeuttavat arviointia. Influenssa ei kuulunut tuolloin kuolinsyiden luokitukseen ja muutenkin kuolinsyiden arviointi oli melkoisen epätarkkaa ja oli usein pappien tekemä. Luotettavimmat arviot ovatkin saatavissa ylikuolleisuuden perusteella arvioiden eli lasketaan kuolemantapausten keskimääriä hieman pitemmällä aikavälillä ja sen ylittävä osa kuuluu tutkittavaan asiayhteyteen puhdistettuna vielä erityisistä tekijöistä. Nilsiän seurakunnan kuolleiden luettelossa oli vuosina 1918-1920 merkitty yhteensä 74 henkilöä kuolleeksi Espanjantautiin tai Espanjankuumeeseen. Epidemian aiheuttama ylikuolleisuus keskiarvoista laskettuna näyttää huomattavasti suuremmalta ja on luokkaa 100-200 henkilöä. Ainakin helmikuussa 1920 on seurakunnan hautaustoimen järjestelyt olleet kovilla kun peräti 58 henkeä kuoli kuukauden aikana. Perimätiedon kertoma joukkohautausmenettely lienee peräisin juuri tuolta ajalta."

Matti Töyräs