Sukutietoutta

Suvun historiaa

Vuoden 1630 Käkisalmen läänin maakirjassa on merkitty Olli Rantonen uudisasukkaaksi Nurmeksen Kuokkastensalmelle. Maat ja metsät olivat silloin kruunun eli valtion maita. Olli asettui Nurmeskylään Pielisen pohjoisosassa olevan Vinkerinlahden rannalle ja ryhtyi viljelemään kruunulta vuokraamaansa tilaa, joka on merkitty maakirjaan Marieberg-, myöhemmin Huuhti-nimisenä. Ollilla on ollut tullessaan ainakin kaksi aikuisikäistä poikaa, Olli ja Martti, jotka kumpikin ryhtyivät isänsä tavoin viljelemään maata silloisilla viljelysmenetelmillä. Rantosten isännöimiä taloja on ollut lukuisia etenkin Nurmeskylässä ja Salmenkylässä. Rantala-niminen tila säilyi suvun omistuksessa yhtäjaksoisesti 300 vuotta, 1950-luvulle saakka. 

Nurmeksessa asuu edelleen Rantosia useita perhekuntia. Myös muualle maahan ja rajojen ulkopuolellekin heitä on muuttanut. 

Toinen sukuhaara Rantosia on muodostunut 1798 Nilsiään muuttaneen Olli Heikinpoika Rantosen jälkeläisistä. Heitä asui eri kylissä Nilsiää, kunnes 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella heitä alkoi muuttaa eri puolille maata. Vankimmat sukukunnat muodostuivat Pulkkilaan sekä Hyvinkäälle, jonne muuttanut Nestor perheineen oli muuttojen yhteydessä merkitty Rantaseksi. Sitä nimeä käyttävät myös hänen jälkeläisensä. Nilsiässä asuu nykyisin tiettävästi yksi nurmeslaista perua oleva Rantosten perhekunta.

Anja Auvinen

Mitä sukua Rantoset, Pekkoset ja Putkoset ovat toisilleen?

Tiina Rantosen kautta Hilda ja Nestor Rantaseen

Randoin-Rantosen sukuseura perustettiin vuonna 1997. Hilda ja Nestor Rantasen nuorin poika Kalevi Rantanen alkoi harrastaa sukututkimusta ja sai sukulaiset innostumaan sukuseuran perustamisesta. Aluksi hän oli ainoa, joka teki sukututkimusta, mutta myöhemmin hänen sisarentyttärensä Anja Auvinen antautui sukututkimusaatteelle ja jatkoi ansiokkaasti Kalevin aloittamaa työtä laajentaen sukulaisnäkökulmaa. Anja on myös koonnut kolme sukujulkaisua: Rantosia, Pekkosia ja Putkosia vuonna 2001, Kultapehkosta Kirjavalletolpalle 2003 ja Nurmeksen Rantosia 2007, josta täydennetty painos ilmestyi 2011. Anjan sukututkimukset ulottuvat ajassa taaksepäin aina 1700-luvulle asti.

Tässä sukuseurassa on kolme pääsukua: Rantoset, Pekkoset ja Putkoset. Sukuseuran sydän on  Hilda ja Nestor Rantanen, joista näitä muita sukuja lähdetään jäljittämään. Nestorin sukunimi­kään ei ollut aluksi Rantanen, vaan Rantonen, mutta muuttomatkalla Nilsiästä Kuopioon ja takaisin nimi vaihtui kirkonkirjoissa, eikä enää palautunut entiselleen. Nestorin mielestä Rantanenkin lienee ollut ihan hyvä nimi.

Mitenkäs sitten Pekkoset ja Putkoset tähän sukuun liittyvät? Anja kertoo siitä kirjassaan Kultapehkosta Kirjavalletolpalle: Nestorin isä, Juho Rantonen oli syntynyt Nilsiässä 1854 äitinsä Tiina Rantosen aviottomana lapsena. Äiti Tiina solmi avioliiton Heikki Pekkosen kanssa, kun Juho oli 6-vuotias. Juho solmi sitten aikanaan avioliiton 1877 Johanna Pitkäsen kanssa ja heille syntyi kuusi lasta. Nestor oli lapsista toiseksi vanhin ja syntyi 1881.

Nestorin isän äiti Tiina Rantonen meni siis naimisiin Heikki Pekkosen kanssa ja heille syntyi poika, jonka nimeksi pantiin myös Heikki. Tämä Heikki Pekkonen junior avioitui Vilhelmiina Putkosen kanssa ja yksi heidän tyttäristään oli Hilda, syntynyt 1888. Nestorilla ja Hildalla oli yhteinen isoäiti, kummankin isän äiti Tiina, ja he olivat serkuksia keskenään. Nestor Rantonen ja Hilda Pekkonen avioituivat vuonna 1905. Hildan isä oli  siis Pekkonen ja äiti Putkonen.

Tiina Rantonen yhdisti Rantosen ja Pekkosen suvut  ja hänen poikansa Heikki liitti mukaan Putkosen suvun. Meissä Hildan ja Nestorin jälkeläisissä virtaa Rantosen, Pekkosen ja Putkosen verta. Yhteiskunnallinen kehitys on ottanut aika harppauksen Tiinan tai Hildan ja Nestorin aikakaudesta. Hildan ja Nestorin lapset elivät jo erilaista elämää kuin vanhempansa. Suvun juuret ovat tiukasti maatalousyhteiskunnassa, ja Anjan kirja kertoo hyvin siitä murroksesta, joka runsaan sadan vuoden aikana on Suomessa läpi käyty. Huomattavana muutoksena on ollut koulutuksen lisääntyminen, ja kun äitini (s. 1920) sukupolven tytöt eivät vielä päässeet käymään kouluja, omassa sukupolvessani on suvussa korkeasti koulutettuja naisia, miehistä puhumattakaan. Esivanhempien geenit ovat olleet hyvät lähtökohdat koulunkäynnille ja kehittymiselle. Olkaam­me siis kiitollisia siitä, mitä olemme saaneet esivanhemmiltamme.

Sukuseura pyrkii lisäämään ja jakamaan tietoutta esivanhemmistamme ja suvuistamme oman itsetuntemuksemme ja elämännäkemyksemme kartuttamiseksi. Yhteyksiä ylläpidetään joka toinen vuosi järjestettävissä sukutapaamisissa ja Internet-sivujen avulla. Sukujulkaisuja Kultapehkosta Kirjavalletolpalle ja Nurmeksen Rantoset on edelleen myynnissä Anna-Kaarina Tietäväisellä 20 euron hintaan.

Arja Laitinen, Hildan ja Nestorin tyttärentytär